”Exaggerated sensitiveness is an expression of the feeling of inferiority.” (Alfred Adler)

Kuuluisan Itävaltalaisen psykoterapeutin, Alfred Adlerin (1870-1937), sitaatit ovat pyörineet mielessä viime viikkoina paljonkin.  Päivitän osaamistani psykologian opintojen parissa ja opintopolkuuni kuuluu psykologian historiaan tutustuminen.

Onko korostunut herkkyys todella linkittynyt alemmuudentunteeseen kuten Alfred sitaatissaan toteaa?

Mietin tätä siitäkin syystä, että sain kesän korvalla käsiini mainion koosteen nimellä ”Työnohjaus, coaching ja fasilitointi kehittymisen tukena”. Kirjoitus sisältää Marjo Keravuoren erinomaisen osuuden erityisherkkien ihmisten tunnusmerkeistä, joita tutkimusten mukaan näyttäisi olevan jopa 15-20 % väestöstä. Erityisherkkyydellä on erilaisia muotoja ja se saattaa esiintyä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja henkisenä herkkyytenä arjen eri tilanteissa.   Herkkyys voi johtaa työyhteisötilanteissa ehkä muita helpommin ylikuormittuneisuuden tilaan, mikä helposti saa heijasteita myös työyhteisössä ja oman elämän hallinnassa laajemminkin. Luin kirjoituksen ja tunnistin itsessäni paljon kuvattuja piirteitä. Tiedän, että palautumisella ja arjen rutiineilla on tärkeä rooli omassa hyvinvoinnissani ja välillä tästä joutuu myös lähellä olevat ihmiset muistuttamaan – onnekseni.

Erityisherkkyydelle on olemassa paitsi perinnölliset myös ympäristön kautta olevat perusteet. Perheyritykset voivat olla hyvä esimerkki laukaisevasta ympäristöstä. Ne ovat systeemejä, joissa tunteiden käsittelytaito korostuu perheen tuoman ulottuvuuden myötä.  Perheenjäsenten vuorovaikutussuhteet kehittyvät dynaamisella tavalla koko yrityksen ja perheen elinkaaren ajan.  Sisarukset, serkukset ja sukulaiset herkistyvät keskinäisessä vuorovaikutuksessa samalla kun pohtivat omaa identiteettiään ja rooliaan yrityksen elinkaaressa. On tavanomaista, että perheyrittäjien tulkinnat heitä kohtaan kohdistetuista ympäristön odotuksista ja velvollisuuksista eivät aina vastaa todellisuutta.  Virhetulkintoja tapahtuu kumpaankin suuntaan. Valitettavan usein odotukset koetaan suuremmiksi kuin ne todellisuudessa olevat, mikä voi johtaa alemmuudentunteeseen ja yliannostettuun tunnollisuuteen.

Alfred Adlerin mukaan “the feelings of inferiority cause humans to seek superiority and work toward a better society”.  Perheyritysten vastuullisuusajattelu linkittyy tähän mainiosti.  FIBS:n ja Perheyritystenliiton toteuttaman vastuullisuuskyselyn tulokset osoittivat kuinka perheyrityksissä yritysvastuu näkyy etenkin henkilöstöstä huolehtimisena ja eettisyyden korostamisena (Lisää aiheesta linkin takana). Voisi ajatella, että perheyritykset ovat erityisen herkkiä ja huolehtivaisia yrityksen liiketoiminnan jatkuvuudesta ja vaikutuksesta yhteiskunnassa laajemminkin.  Tämä ei välttämättä liity suoranaisesti Adlerin kuvaamaan alemmuudentunteeseen, mutta ainakin siihen, että halutaan pärjätä ja toimia ”oikein”.

Henkilökohtaisella tasolla alemmuudentunne voi kuitenkin olla tunnistettavissa helpommin. Minäkuva ei aina ole riittävän positiivinen, mikä johtaa ylisuorittamiseen ja yliherkkyyteen siinä, että tekee asiat oikein ja käsittämiensä odotusten mukaisesti. Käymissämme coaching-prosesseissa tämä ilmiö tuntuisi olevan sangen yleinen. Resilienssin näkökulmasta tämän asian tunnistamisella on merkitystä. Positiivisen oman kuvan ja maailmankatsomuksen kehittämisellä on ratkaiseva merkitys siihen, miten jaksaminen ja menestys varmistetaan muutostilanteissa.  Vahvat positiivisuuden muutosmuskelit auttavat kääntämään muutokset mahdollisuuksiksi. Tärkeintä on osata kiinnittää huomiota omiin ajattelu- ja käytösmalleihin, jotta osaa pakittaa ja palautua kun sen aika on.

Työnantajan näkökulmasta erityisherkät ihmiset voivat olla mainioita muutoksen tulkkeja. He aistivat usein ilmassa olevia haasteita ja hiljaisia signaaleja erityisen herkästi ja ovat usein vuorovaikutustilanteissa ratkaisevassa roolissa. Kun halutaan kehittää työnantajamielikuvaa, kannattaisi miettiä, ketkä muodostavat työyhteisön 15-20 % erityisherkkien joukon ja hyödyntää heitä mielikuvan kehittäjinä. Työntekijäkokemuksen elinkaari voi yllättäen saada heidän avullaan uuden muodon.

Olin muutama vuosi sitten haastattelussa toimitusjohtajapestiin ja muistan edelleen kuinka haastattelija totesi lopuksi: ”Koetko raskaana sen, että sinulla on taito nähdä asioita mitä muut eivät aina näe ja huomaa?”.  Tämä kysymys on edelleen mielessä ja muistuttaa minua huolehtimaan akkujen lataamisesta tasaisin väliajoin minulle sopivalla tavalla.

Eva